Koska aamu valkeni ihanan keväisenä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, päätin pakata kaikki koirat autoon ja ajaa Ojankoon yhdistetylle aamu-ulkoilulle ja treenihetkelle. Koirat juoksivat kuin päättömät, Paavokin, se on kyllä sairaan nopea ja hallitsee kroppansa hyvin noin juostessa, vaikka se joskus treenatessa vaikuttaakin kömpelölle.
Ojangossa aloitettiin Paavon kanssa
agilla. Tehtiin puomilla ja A-esteellä nenäkosketusta. Lisäksi mentiin putkea, tehtiin aidoilla eteenlähetyksiä ja takaakiertoja, otettiin pieniä aidan ja putken yhdistelmiä, harjoiteltiin esteen takana pysymistä ja mitä nyt ollaan tässä opeteltu. Oli tosi kivaa! Vellukin pääsi sen jälkeen vähän tekemään, lähinnä puomiin alastulokontaktia. Saattaa olla too little too late, mutta eipä siitä haittaakaan ole, että sitä alastuloa treenailee.
Koska yksi kentistä oli tyhjä (siis esteistä tyhjä) ja se oli ihan täysin kuiva, en voinut vastustaa kiusausta ottaa myös vähän tokoa. Tehtiin
ruutua ja nyt Paavo juoksi oikein kivaa vauhtia ruutuun! Näitä otettiin useampi toisto. Lisäksi vähän
seuraamista. Kaikista suurin häiriö oli meidän aikuiset koirat, jotka odottivat kentän laidalla. Niitä Paavo halusi vilkuilla, että odottavathan siellä varmasti. No, häiriöitä täytyy harjoitella ja silti vaan täytyy keskittyä vaikka kehän laidalla olisi kuka odottamassa ja hyvin Paavo sitten lopulta tekikin hommia kanssani!
Päivän toinen treenisetti tehtiin omassa pihassa illalla, otettiin
noutoja sekä puu- että metallikapulalla. Karkuunjuoksut mukana ja vauhti hyvä! Lisäksi vähän
kiertoleikkiä, josta vaihdellen leluun taikka stoppi, nämäkin hyvin. Vika kulmuri irtosi tässä yhteydessä ja meidän "raatolelut" saivat kauniin verisen pinnoitteen ;) Ne näyttivät kaikessa verisyydessään ja pölyisyydessään hyvinkin realistisilta raadoilta ja piti käyttää ne pesussa, että niillä viitsii taas treenata. Nyt näiden kulmurien irtoamisen myötä taitavat about kaikki maitohampaat olla mennyttä, ellei poskissa ole vielä jotkut yksittäiset odottamassa putoamista.
Illalla tehtiin reilu kävelylenkki, kun oli niin kiva aurinkoinen ilta. Tosi mukavaa kun Paavoakin voi kuljettaa matkassa mukana, se pysyy nykyään hyvin aikuisten koirien rytmissä mukana, ei ollenkaan kyttäile autoja eikä mitään muutakaan. Viime aikoina on ilmennyt toisten (siis täysin vieraiden) koirien näykkimistä, jos ne sopivasti tulevat iholle, siihen puututaan nyt tiukasti, koska sellainen ei ole meidän koirille sallittua. Tätä on ilmennyt etenkin agikisoissa ja -treeneissä, joissa Paavonkin viretila ehkä on normaalia korkeammalla. Käyttäytymisen täytyy olla asiallista, on viretila mikä tahansa. Kotilaumassa ei ole mitään ongelmaa, Paavolle on tehty Vellun toimesta arvojärjestys hyvin selväksi, eikä konflikteja sen suhteen ole. Vellukin leikkii Paavon kanssa, mutta ne leikit alkavat aina sillä, että Paavo käy selällään makaamassa, Vellu haistelee sen ja sitten ehkä alentuu hieman leikkimään, ehkä ei :)
Kotona kylppärissä harjoittelemme, että lattialastaan ei käydä kiinni ;) Näillä keleillä täytyy koirien tassuja huuhtoa joka lenkin jälkeen ja kylppärin lattia kuivattava aina pesun jälkeen. Paavohan iskee lastaan kiinni, kun sitä lastaa liikuttaa ja nyt on opeteltu, että niin ei saa tehdä. Ja hyvin oppi meneekin perille. Paavo on siitä(kin) tosi kiva, että se kestää hyvin kaikenlaista palautetta. Treeneissä, kun vasta kaikkea opetellaan, ei ole tarvinnut korjata oikeastaan mitään, ainoa on joskus nenäkosketuksessa palauttaminen takaisin asentoon, jos Paavo on yrittänyt kiirehtiä etupalkalle, senkin palautteen Paavo kestää hyvin ja suorastaan tsemppaa tehdäkseen oikein. Kotioloissa on ruvettu vaatimaan rauhallisuutta silloin kun mitään ei tapahdu ja hyvin Paavo on siihenkin sopeutunut. Eli tosi kiltti ja ihana ja järkevä poika se on - ja saa aina kaiken anteeksi kun se oikein kietoutuu syliin ja nuolee naaman märäksi!