Aamulla juoksulenkki, tänään Vellu oli vähän perässävedettävä. Kohta kai täytyy jatkaa lenkkeilyä vaan Paavon kanssa, joka on lähinnä perässään vetävä :)

Illalla ajeltiin Sipooseen Jessican luokse, Jaakolle ja mulle oli varattuna kaksi tuntia treeniaikaa, luksusta! Ehdittiin hyvin käydä läpi kaikki aiotut asiat.

Tehtiin ensin paikallaolojen jättöjä, niissähän on ollut asennevammaa, en ole saanut Paavoa menemään kisoissa enää pää maahan tai jos olen saanut, pää ei ole pysynyt maassa. Puhuttiin siitä että jos päättää, että pää pitää olla maassa niin se sitten kanssa pitää olla ja vaihtoehtoa ei ole. Pääsin tässä treenissä puuttumaan virheeseen, jonka jälkeen pää meni maahan ja pysyi siellä, näki oikein miten Paavo pinnisteli pitääkseen pään maassa.

Sitten tehtiin kisamaisesti EVL putkeen samassa järjestyksessä kuin viime sunnuntain kisoissa.
Kaukoissa yksi tuplakäsky, taas seiso-istu, joka helposti koomaantuu, mutta pysyi maassa eikä lähtenyt peruuttelemaan minnekään. Metallinoudossa otti vieraan kapulan hyvin, mutta tuli esteen ohi, sen korjasin. Zetassa ei nytkään istunut, vasta kolmannella käskyllä istui. Seuraaminen kohtalaista, pari kertaa kontakti herpaantui hetkeksi, luoksetulo oli tosi hieno! Ruudussa pieni ajoitusvirhe stoppaamisessa, ei itse stopannutkaan silloin kun oletin ja ajautui sitten takaa ulos, en saanut korjattua.
Liikkeiden aloitukset huonoja, sain pyydellä perusasentoon ja tästä sain ansaitusti noottia ja kotiläksyksi harjoitella ripeitä perusasentoon tuloja hyvällä asenteella, ei enää jankkaamista!

Paavo tuntui mielestäni huonommalle ja nihkeämmälle kuin mitä Jessican silmään näytti, ainahan sitä on itse kriittisempi. Mietittiin harjoituksia luoksetulon vauhtiin, zetaan, noutojen palautuksiin ja ruudun paikan korjaamiseen. Todettiin, että tietyissä jutuissa täytyy ehkä hetkeksi madaltaa hieman kriteeriä, että pääsen kertomaan Paavolle paremmin mitä siltä haluan ja odotan. Toisaalta täytyy pitää aina kriteereistä kiinni (pää maahan, sivulletulot liikkeiden aluissa jne). On eri asia vaatia kuin suuttua ja toisaalta pitäisi löytää aina ensin ne positiiviset asiat ja treenien onnistumiset, eikä heti aina kaikki mikä meni pieleen (johon siis itse lähinnä sorrun). Näillä hyvillä eväillä kohti seuraavia treenejä ja kevätkauden vikoja tokokisoja.