Aamupäivällä treenasin Paavon kanssa kotona kaukoja, nyt vaan ajatus oikeassa tekniikassa ilman kikkakolmosia. Olen miettinyt kaukojen treenausta ja kuullut tässä matkan varrella sata ja yksi erilaista kikkaa treeneihin, jotka kaikki varmasti ovat ihan ok, mutta tulin siihen tulokseen että mun on pureuduttava nyt ongelman ytimeen, eli siihen että takajalkojen on vaan pysyttävä paikallaan ja Paavon opittava tekemään sellaisia vaihtoja että se saa jalat pysymään paikallaan. Olen selkeästi kertonut jos menee väärin ja aina palkinnut vain jos heti kerralla menee oikein ja yrittänyt olla oikein mustavalkoinen ja selkeä jotta Paavo varmasti ymmärtäisi mitä siltä halutaan. Nyt se hienosti istu-seiso-vaihdossa keskittyy takajalkojen paikallapitämiseen, seiso-maahan on vielä haasteellinen, mutta eiköhän sekin sieltä tule kun treenataan tarpeeksi.

Päivällä läksin salille ja sitten meinasikin tulla kiire agilitykisoihin. Onneksi ei tarvinnut ajella Vuokkosia pidemmälle! Kaksi Herralan Ritvan agirataa oli kakkosille. Eka rata alkoi hyvin ja sujuikin puoliväliin asti varsin mukavasti, sitten kosahti yhteen takanaleikkauskohtaan, jota me ei osata. Tyhmää oli lähteä ohjaamaankaan sillä tyylillä, mutta epäilin etten ehtisi valssaamaankaan, joten otin riskin ja siihenhän se kaatui. Loppu meni ihan sekavasti, omat pasmani menivät sekaisin ja videolta katsoin kuinka Paavo pyörii edessäni ja jos olisi osannut, olisi takuulla huutanut, että "KERRO NYT JUMALAUTA PIKKUHILJAA MINNE SUUNTAAN MENNÄÄN!" Radalta hylly.

Toka rata oli helpompi, jumituin itse alussa ja Paavolla meni sen takia hyppy pitkäksi, muuten hyvin mutta loppumetreillä pari pelastelua ja vika rima sitten harmillisesti alas. Kaikista kaarroksista huolimatta aikaa jäi vajaat kymmenen sekuntia, tuloksena vitonen.

Ensi viikolla jatketaan, sekä treenailua että (agi)kisaamista.