Jaakon kanssa treffattiin Ojangossa, ajateltiin että "ihan lyhyesti vaan tehdään" ja niinhän siinä ei meikäläisillä koskaan käy, ei nytkään, kolme tuntia saatiin kulumaan, siihen aikaan tosin sisältyi loppulenkkikin kyllä!

Aloitettiin tokolla, tehtiin voittajaluokan yksilöliikkeet kisamaisesti läpi. Paavo aloitti.

Seuraaminen oli vähän vallatonta, eikä ihme sillä otin Paavon lähes suoraan autosta kentälle, pienet virittelyt vaan lelulla ja namilla.
Liikkeestä istuminen. Oikein hyvin!
Metallinouto. Hyvin!
Luoksetulo. Seisominen ei niin hyvä kuin voisi olla, mutta siirtymiset oikein hienot, hyvä laukka, ei sellainen "silmänkäyttökoomainen" mitä se pahimmillaan voi olla! Ilmeisesti en vaan saa hyviä stoppeja ja hyviä siirtymisiä samaan suoritukseen, tai en osaa niitä työstää esiintymään samalla kertaa..?
Ruutu. Hyvin ruutuun, mutta maahanmeno vaati kaksi käskyä. Hämmentyi siitä ja veti jalan ruudussa maahanmennessään alleen ja haisteli ruudussa, nämä selkeitä sijaistoimintoja. Loppuosa hyvin, tuli kovaa ja mietin että mitenhän löytää oikean seuraamispaikan, mutta löysi hyvin!
Hyppynouto hyvä!
Tunnarissa olen nyt antanut lähetyskäskyn kaveriksi pienen päänykäisyn, kun helposti on juminut ja lähtenyt vasta toisella käskyllä. Tästä täytyy tietty päästä pikimmiten eroon, nykäisy on kyllä ihan pieni ettei sitä välttämättä puusilmäisimmät tuomarit edes huomaa, mutta silti.
Kaukot. Ihan paskat. Ja vika oli kyllä koiran. Pää pyöri ja seurasi viereisellä kentällä olevan koiran treenejä, maahanmeno vaati kaksi käskyä ja siinä tuli törkeästi eteenpäin. Ärsyttävä. Heti jos koomaantuu, ei joko vaihda ollenkaan tai sitten sohlaa jotain sinnepäin ja tekniikka hajoaa kun ei ajattele sitä enää yhtään. Tähän täytyisi saada kurinpalautusta. Kaikesta "järjestetystä" häiriöstä pääasiassa selviää, mutta joku pieni yksittäinen juttu jossain voi sotkea ajatukset kokonaan.

Positiivista oli kuitenkin että Paavo oli tosi iloinen ja rento ja vastasi kehuihin oikein hyvin ja ilahtui niistä ja jaksoi niiden avulla hyvin! Treenin jälkeen kunnon lelupalkka, nyt täytyy vaan olla oikeasti ja aidosti iloinen kokonaisuudesta ja siitä että meillä on yhdessä kivaa ja unohtaa tulevat kisat ja mahdolliset pisteet ja kaikki mahdollinen mitä voi tapahtua. Yritämme parhaamme ja se riittää sitten mihin riittää, treenit jatkuvat kisankin jälkeen ja kisoja tulee uusia!

Tein vielä kaukojumppaa, uudestaan ruutua ja luoksetulon stoppia, jossa Jaakko heitti Paavon takana palloa.

Sitten siirryttiin aksakentälle. Ensin tehtiin kaikkia kontakteja, persjättöä niin puomilla kuin aallakin ja sivuetäisyyttä. Paavo kesti sivuetäisyyden tosi hyvin ja juoksi itsenäisesti suoraan alastulolle, josta sai Jaakolta palkan, vaikka siis itse olin reilusti sivussa. Hyvä!
Keppejä eri kulmista ja persjättöä kepeilläkin, nämäkin kivasti!
Sitten Jaakon kehittelemää hyppytreeniä, jossa valssattiin, tehtiin persjättöjä ja takanaleikkauksia. Paavo oli hieno, minä en. Mulla on joku geenivirhe enkä ole saanut agilitygeeniä syntymälahjana, persjätöt eivät ole ihan vahvinta osaamisaluetta. Mutta toistoilla nekin onnistuivat. Jaakkokin meni Paavolla ja Pave teki tosi hyvin, tietty kun on osaava kuski, koira kyllä osaa. Oli tosi kivaa ja hyödyllistä tämäkin!

Loppulenkki syysmetsässä auringonpaisteessa ja sitten kotiin päikkäreille!

Illalla vielä peruuttelutreeniä kotona eteisessä ja nyt on tämän viikon koirapuuhat paketissa!