Hahaa, huomaa että meikäläisen arki on alkanut kun saa peräsuoli pitkällä paahtaa paikasta toiseen :)
Työpäivän jälkeen koirat hiekkakuopille uimaan + pikainen iltapäivälenksu siinä samassa, juoksentelivat metsässä valtoimenaan joten pahimmat energiat kai purkautuivat. Koirat kotiin ja siitä melkein samoilla silmillä läksin kahvakuulatunnille, josta sitten hiestä märkänä pikapikaa kotiin (miten paljon helpompaa ja vaivattomampaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää olisikaan maata sohvalla pullaa ja suklaata mussuttamassa, eikä niin hikoiluttaisikaan .. ), suihkuun ja koirien kanssa metsälenkille, josta Ojankoon paikallamakuutreeneihin.

Paikallamakuu. Palkkasin lelulla kehäänmenoon odottelun ja kehässä katsekontaktin. Paavo meni hyvin maahan, kehuin piilosta. Käänsi taas toisen etujalan alleen. Makasi ihan rauhallisesti, vaikka ympärillä olikin kaikenlaista hässäkkää (koirat nousivat seisomaan, niitä käytiin palkkaamassa). Vapautin maasta leluun sen jälkeen kun muut olivat pyytäneet omat koiransa perusasentoon. Toisella toistolla jälleen ok maahanmeno, taas tassu kääntyi alle ja nyt kävi pää välillä maassa (ei hyvä, koska pää hetken kuluttua taas nousi maasta ja tällaista seilaamista ei suvaita), en tietenkään vaatinut mitään pää maassa-makuuta, koska treeni on ihan vaiheessa vielä! Perusasentoon hyvin ja kaikenkaikkiaan ihan onnistunut suoritus. Ihanne tietysti olisi että makaisi jalat suorana ja skarppina eteenpäin, eikä lojuisi velttona jalka käännettynä, mutta mutta..
Itseeni en ole siinä mielessä tyytyväinen, että en osaa oikein näissä kehääntuloissa päättää, vaadinko ehdotonta seuraamista näissä vai annanko tulla vähän vapaammin, nyt se on sellaista häröilyä ja räpläämistä ja hoen käskyjä ja olen epäselvä, en voi vaatia mitään ellen itse ensin päätä mitä vaadin ja tästä täytyy lähteä!

Siirryin toiselle kentälle jatkamaan treeniä, ohjelmistossa oli:

Puukapulan noutoa, tasamaana. Ensin vauhtinouto, jossa vapautus vasta ihan loppumetreillä. Hyvä vauhti, siisti tuonti, fokus narupallossa eikä näin ollen muistanut pureskella kapulaa, hienoa! Sitten loppuun asti, eli perusasentoon ja tästä lelupalkka. Erikseen vielä palautuksia läheltä.
Tunnari. Hyvin irtosi kapuloille, haisteli ja sitten rupesi haistelemaan maata ympäriltä. Nyt kielsin tästä ja lähetin uudestaan, jolloin keskittyi työntekoon ja löysi oman. Vauhtipalkka. Tokalla kerralla sivulle asti (olin itse lähempänä kapuloita), korjasi yhden kerran kapulaa suussaan maasta noston jälkeen, lähinnä kohensi sen hyvään pitoon ja palautti hyvin.
Seuraamista. Pikku pätkiä lennosta, aika ok! Meinasin ensin palkata lelulla (mikähän lie aivopieru sekin), mutta eihän se Paavon kanssa onnistu, joten suosiolla palkkasin nakeilla. Perusasentotreeniä erikseen, muutama vinompi, mutta Paavo on siitä(kin) ihana, että se tsemppaa ja yrittää paremmin jos sitä pikkaisen joutuu moittimaan huolimattomasta työstä.
Metallinoutoa. Ensin sivulle asti. Vauhti hiipuu lopussa ja putoaa raville - ei kiva. Näitäkin pitäisi ottaa vauhtinoutoina, mutta jotenkin olen alkanut pelkäämään, että Paavo astuu kapulan päälle ja satuttaa jalkansa, toivottavasti niin ei koskaan käy! Tokalla kerralla otettiin kuitenkin vauhtinoutona sama.
Maahanmenoja, tehtiin kierron kautta. Ennakoi tosi kovasti näitä, olen vähän pulassa tämän kanssa. Maahanmeno aiheuttaa paljon enemmän ennakointia kuin stoppaus, jossa Paavo ei ole juurikaan ennakoinut. Mitähän tähän keksisi?
Kaukoja oli pakko hinkata vielä muutama vaihto, seiso-istu-vaihtoa pääasiassa, takapalkalla tehtiin ja oikein hyvin meni!

Treenin jälkeen vielä parikymmentä minuuttia hihnalenkkeilyä treeniläkähdystä jäähdyttämään ja kotiin. Ei tarvinnut meikäläisen (eikä kyllä koirienkaan) kauaa unta odotella, kun vihdoin ja viimein petiin asti pääsin!