Vapaapäivän kunniaksi juoksulenkki Vellun kanssa heti aamusta. Se on kyllä luottokaveri: juoksee nätisti muista välittämättä, ei ryysi taikka ryntäile ja vapaana ollessaankin juoksee nätisti tien laidassa. Ihana Vellu!

Päivällä "koiravapaata", Paavon treenit ajoittuivat iltaan, olin sopinut treenitreffit Marin ja cockeri Felixin kanssa Pakkalaan, treenattiin ihanalla juuri leikatulla nurtsilla auringonpaisteessa. Mikäs sen mukavampaa!
Paavo aloitti leikillä. Vaihtoi oikein hyvin lelua toiseen ja yhdellä lelulla leikittäessä toi sitä minulle käteen asti. Kiltti Paapa :)

Olin suunnitellut treenit paperille ja näin kaikki sujui oikein reippaasti ja nopeasti ja järkevästi:
sivulletuloja - kierron kautta ja edestä. Käsiapu edelleen käytössä, mutta Paavo tulee hyvin!
seuraamista. Ihan jees, juteltiin Marin kanssa omasta kävelyvauhdistani, Paavo seuraa paremmin kun kävelen reippaammin, samaa on Jaakkokin kommentoinut. Mun täytynee nyt uskoa kun mulle sitä sanotaan ja kävellä reippaammin!
luoksetuloa. Yksi kisamainen, joka oikein hyvin ja sitten kierron kautta stoppia, nekin hienosti!
ruutua. Ensin lelunäyttö, sitten lelun jättö ja sitten lähempää kosketusalustalle. Yksi ruudussapysyminen lopuksi, ei kutsua seuraamaan vaan palkka ruutuun.
nouto. Tasamaanouto ensin Vellun isolla puukapulalla. Vähän ehkä hämmästyi painavaa kapulaa, mutta toi hyvin. Sitten karkuunjuosten Paavon puukapulalla, hyvin malttaa pitää palkkasanaan asti kapulaa suussa. Metallinouto kierron kautta ja lopuksi näytettiin nopeita poimimisia, joissa Paavo fuskasi eikä kunnolla nostanut kapulaa.
Felixin treenien jälkeen tehtiin vielä kimpassa paikallaistuminen ja -makuu, lyhyet sellaiset tosin, mutta tehtiin kuitenkin.
Kivaa oli - kiitos treeniseuralle!

Iltalenkki tehtiin "ihmisten ilmoille" ja aika kova meininkin tuolla rannassa olikin, koulutko ne nyt loppuivat vai mikä lie oli juhlan aihe. Paavo käppäili reippaasti joka paikassa, eikä ihmetellyt ketään eikä mitään. Jännä homma, että jotain yksittäistä ihmistä tai asiaa se saattaa arkailla tai ihmetellä, mutta tuolla kun kuljetaan ihmisten seassa, Paavo on tosi rento ja varma menijä, eikä välitä mistään mitään. Tehtiin vielä pieni kaukojumppa omassa pihassa ja ilolla voin todeta, että nyt rupeaa taas homma sujumaan - kivaa! Ehkä Paavo on tullut sinuksi pitkien jalkojensa kanssa - kivaa kuitenkin että rupeaa taas sujumaan eikä tarvitse jättää tokoilua avo-luokan jälkeen kaukojen takia ;o))